Ompelukaavat ja ohjeet ompeluun
Henkilökohtainen palvelu ja nopeat toimitukset – PDF-kaavat saat käyttöösi heti
Ompelukaavoja ja ohjeita – Pienen tytön suuri unelma
Ompelukaavoja ja ohjeita – siitä on Jujunan toiminta lähtenyt liikkeelle. Malleja on suunniteltu ja julkaistu hurja määrä ensimmäisten vuosien aikana. Kaiken kaikkiaan erilaisia malleja on yli 500. Osa kaavapaketeista on poistunut paperikaavoina, mutta on saatavilla PDF-kaavana. Kaikki paketit eivät ole olleet yhtä myyviä, joten ne ovat poistuneet valikoimasta sen vuoksi. Kysyntää ja tarvetta täytyy jatkossa kokeilla jollakin toisella tapaa.
Ensimmäiset kolme vuotta meni hurjaa vauhtia. Yritys kasvoi hieman liian kovaa vauhtia enkä meinannut pysyä perässä. Ensimmäisistä vuosista on kuitenkin kivoja muistoja jäljellä. Niistä jääneitä muistijälkiä on ”vitsit tää on siistiä, mähän osaan jotain, oon pystynyt auttamaan muita, kiitos on sana, jota opin arvostamaan erityisen paljon”. Muistelen lämmöllä tuota aikaa ja olen hyvin kiitollinen kaikesta.
Kaikki meinaa kaatua liian kovaan vauhtiin
Kirjoittaminen on itselle tapa käsitellä ja opetella asioita. Se on monesti parempi vaihtoehto kuin ääneen puhuminen tai keskustelu. Molemmille on oma paikkansa ja aikansa ja tukevat omalla kohdalla toinen toisiaan. Kirjoitetun tekstin kautta itselle jää parempi muistijälki pelkkään lukemiseen verrattuna. Tekstiin voi palata jälkikäteen, sitä voi lukea uudelleen, korjata tai pohdiskella. Kirjoittamisen kautta saan asiat myös päätökseen, se on vähän kuin piste I:n päälle.
Muutama vuosi sitten koin pahan burnoutin. En kyennyt toimimaan millään mittarilla. Olin todella väsynyt, vihasin itseäni, kaikkea mikä liittyi ompeluun ja Jujunaan. Koin, että en osannut enää, pohdin mielessäni, että mitä ihmettä oon tehnyt väärin, miksi ei riittänyt. Kolme vuotta mietin päivittäin, lopettaisinko yrityksen kokonaan. Se olisi omalla tavallaan ollut helpotus, mutta se on myös pahin pelkoni.
En voinut olla somessa, en ryhmissä enkä työjutuissa. Häpesin, koin epäonnistuneeni, koin arvottomuutta ja somessa pyöriminen pahensi kaikkea suunnattomasti. Tuntui siltä, että kaikki mitä olin saavuttanut, vedettiin kerrasta jalkojen alta. Olin äärettömän katkera ja vihainen. Musta ei ollut tuolloin mihinkään. Tuo aika on yksi kaoottisimmista enkä juurikaan muista siitä mitään. Ehkä hyvä niin.
Nyt tänä päivänä kuitenkin sanon jälkiviisana, että burnout oli hyvin opettavainen monella mittarilla (en kuitenkaan toivo sitä kenellekkään). Se on saanut ajattelemaan omia toiminta- ja ajatusmalleja, oppimaan parempia tilalle ja vetämään terveitä rajoja. Työtä ei voi tehdä 24/7, vaikka se olisi kuinka kivaa. Kukaan ei ole robotti, joka jaksaa taukoamatta. Lepoa, taukoa ja vapaapäiviä pitää olla. Tämä taitaa olla yrittäjien yksi suurimmista haasteista. Mihin vetää se työn- ja vapaa-ajan raja? Mikä on riittävä ja mihin asti venyä?
Omien vahvuuksien hyödyntäminen
Viimeisen vuoden aikana olen todella pysähtynyt ja miettinyt mitä haluan jatkossa, mihin haluan aikani käyttää sekä mihin suntaan haluan yrityksen kulkevan. Olen kirjoittanut kymmeniä sivuja tekstiä viime vuonna omista vahvuuksista ja siitä missä olen todella hyvä, olen kirjoittanut omista heikkouksista sekä miten pystyn ennakoimaan ja tukemaan niitä, jotta minä ja työ ei kärsitä kovia kolauksia enää jatkossa. Olen kirjoittanut toiveista mitä itselläni on Jujunan suhteen, kaikista ideoista, joita lähteä jatkojalostamaan sekä siitä mitä on tähän asti tehty, mikä on ollut hyvää ja mitä kannattaa hyödyntää.
Näkyvillä oleminen esimerkiksi tapahtumien tai live kurssien muodossa on mun pahin painajainen. Ajatus siitä, että olen jossain esillä, muiden silmien alla, kauhistuttaa vähän liikaa. Olen silloin pois omasta mukavuusalueeltani. Pelko, että epäonnistuu, sanoo jotain hölmöä tai sekoilee muuten vaan, painaa kaiken takana. Tästä yritän päästä pois, jollain tapaa, pala kerrallaan.
Syvällä sisimmässäni olen vieläkin vain Jenni, joka tykkää ommella, uteliaasti tutkia ja kokeilla kaikkea sekä innosta hihkua kun oppii jotakin uutta! Suunnittelu tulee vasta tämän kaiken jälkeen. Kun pidän itseni vain Jenninä enkä Jujunan Jenninä, en hukkaa sitä syvintä olemusta itsestäni. Muistutan välillä innostunutta 7-vuotiasta karkkihyllyllä, kun koen onnistumista jossakin asiassa. Toivon, että tuo lapsenomainen innostus ei karkaisi velvollisuuksien ja arjen mukana. Se on kuitenkin vienyt Jujunaa eteenpäin ja onkin yksi omista vahvuuksistani.
Pienen tytön suuri unelma?
Uskon kirjoittamiseen ja ääneen puhumisen suureen voimaan (asia on sen jälkeen jossain muuallakin kuin omassa päässä). Julkituodut asiat, deadlinet, tavoitteet ja päämäärät tukevat omaa toimintaani, jolloin asiat eivät jää niin paljoa kesken. Tulee se pieni potkasu, ”Nyt teet, etkä vaan mieti tekemistä”. Olen todennut usein, että asian julkiseksi ja näkyväksi tuomiminen saa toimintaa aikaan ja tapahtumaan. Nykyään ei niin tiukalla aikataululla kuin joskus aiemmin.
Olen monipuolinen ja vaihtelu pitää mielen virkeenä sekä tukee omaa vaihtelun tarvetta. Pelkkien ompelukaavojen suunnittelu ei riitä, siksi on blogi, johon vuosien aikana on tullut kuvallisia ompeluohjeita jonkun tietyn jutun ompeluun. Blogista löytyy lisäksi muita vinkkejä ja ohjeita ompeluun. Omien taitojen karttuessa ja mielenkiinnon jatkuessa, on kaksi ”Opi piirtämään kaavoja” -kirjoja kirjotettu. Kokemuksena ne oli kivoja ja löysin omia vahvuuksiani kirjoittamisen lomassa lisää. Ompelukaavoja ja ohjeita on kiva suunnitella, koska olen silloin omalla mukavuusalueellani ja koen sen helpoksi.
Missä näen Jujunan 10 vuoden päästä?
- Ompelukaavoja ja ohjeita tulisi lisää
- Kaavoja olisi monipuolisesti lapsille ja naisille
- Kaavoja olisi erilaisille materiaaleille
- Opi piirtämään kaavoja -kirjat saisivat jatkoa sekä lisäosia erilaisten mallien osalta
- Ompelun musta kirja saisi jatkoa ja saisin E-kirjana verkkokauppaan
- Ompeluun liittyviä minioppaita
- Koostettuna = vaateompeluun liittyviä kaavoja, ohjeita ja vinkkejä olisi laajasti.
Kohti näitä unelmia innokkaana ja toiveikkaana!
– Jenni-