Ompelukaavat ja ohjeet ompeluun
Henkilökohtainen palvelu ja nopeat toimitukset – PDF-kaavat saat käyttöösi heti
Luovalla alalla työskentely
Luovalla alalla työskentely, millaista se on oikeen on ja miten joku malli tai tuote saa alkunsa. Tämän tekstin kirjoittaminen on ollut mieleni päällä todella usein, joten tehdään se nyt, kun mieleni tuottaa tekstiä hyvällä draivilla. Avaan tekstissä omia kokemuksia alalla työskentelystä, havaintoja, joita olen tehnyt kohta 7 vuoden aikana sekä yleistä pohdintaa luovasta alasta ja siihen liittyvistä asioista.
Pääosin luovalla alalla työskentely on ihan mahtavaa. Saa toteuttaa itseään, visioitaan, venytellä rajoja ja rikkoa normeja. Saa kokeilla mitä mieleen tulee, epäonnistua, onnistua, mikään ei ole koskaan lopullisesti valmis, voi visioida ja jalostaa olemassa olevia malleja ja yrittää keksiä pyörää uudelleen. Oikeasti, tuo viimeinen ei ole hyvä perusta, ainakaan omalla kohdallani. Jos yritän tehdä jotain ”toisin”, päädyn tekemään juuri sitä mitä on jo. Paradoksaalista, eikö?
Luovalla alalla työskentely omalla kohdalla pohjautuu täysin mieleni impulsiivisuuteen ja spontaaniuteen, jota on välillä hyvin vaikea jarruttaa, kun idea toisensa perään pulppuaa mieleen. Mieleni alitajunta työstää jatkuvasti näkemääni ja kokemaani, josta lopullinen tuotos syntyy. Se saa vaikutteita kaikesta ympärillä olevasta, hajun, maun, näön, värien, yksityiskohtien sekä tunteen kautta. Ei siis siitä, että selaan nettiä, ryhmiä tai Instagramia. Sieltä löytyy vain se tämän hetken ”hitti”, jota kaikki tekee. Joskus sitä pysähtyy tarkastelemaan, jotakin yksityiskohtaa ja painaa sen mieleen ja ajatuksissaan jalostaa sen isommaksi kokonaisuudeksi.
Tähän kohtaan on hyvä sanoa, että mieleni ei tuota jatkuvasti ideoita, vaan ne tulevat sykleissä, muutaman kerran vuodessa. Kun mieli on levollinen ja alkaa tekemään vaan jotain, ideat pulppuavat. Jos on stressiä, aikatauluja, kiirettä tai muuta vastaavaa, luovat hanat on ja pysyy visusti kiinni. Sieltä ei saa mitään irti ja turhautuu vaan tekemättömyyteen, samankaltaisuuteen, huonoihin yrityksiin ja ”tämä on jo tehty”-mantraan.
”Jokainen asia, jonka teen, on pala minun sielua, sydäntä ja ääretöntä intohimoa suunnittelua, ompelua sekä muuta näihin liittyvää kohtaan.”
Uutta julkaistaessa, kohtaan usein kysymykseen tai toteamukseen: ”Miksi tässä ei ole sitä tai tota tai tuota?” Vastaus on, että en ole kysynyt muilta mitä haluan tehdä. Jos näin suoraan saa sanoa. Joskus kyselin paljon, mutta sain yhtä monta erilaista vastausta kuin on vastaajaakin. 300 kommentin joukosta pitäisi luoda malli, joka miellyttäisi kaikkia. Mahdotonta! Loputon suo, jos tekee vain muiden mielen mukaan ja lopulta pohja oman yrityksen toiminnalle ja jatkuvuudelle on aika hatara.
Hitti vai huti?
Sykli kulkee muodin mukana, hitti-idean inspiraationa tai näiden kahden jatkojalostuksena. Useamman mallin suunnitelleena voin sanoa, että 1/20 tai 1/40 mallista, tulee aikansa hitti. Tähän lukuun mahtuu monta ”ei niin” hitti. Kukaan ei pysty tuottamaan hittiä toisensa perään, koska se on mahdotonta muuttuvien tekijöiden vuoksi. Jos itsellä olisi 100 % mahdollisuus vaikuttaa siihen, hittejä tulisi toinen toisensa perään.
Mistä sitten tulee ”the hitti” ja koko sosiaalisen median huulilla oleva ”tämä on pakko saada” tuote? Se syntyy vahingossa, siihen tekijä voi vaikuttaa vain murto-osalla. Ajan nostaisin toiseksi tekijäksi. Joskus sitä on visioinut omassa mielessään hitin, mutta muut eivät vastaa tähän samalla tavalla. Tuotteesta puuttuu se jokin, on tullut liian samanlainen tuote jo, kohderyhmä on väärä tai julkaisu ajankohta on pielessä. Tällöin tuotos kannattaa jättää odottamaan jalostamista eteenpäin.
Kolmanneksi tekijäksi nostaisin asiakkaat ja millaisen vastaanoton heiltä saa johonkin malliin, ideaan tai tuotteeseen. Joku yksityiskohta, tyyli tai malli saa koko sosiaalisen median räjähtämään. Hype nousee muutamassa tunnissa ja mukana on vaikea pysyä. Tuotteet revitään käsistä ja parhaimmillaan myydään loppuun muutamissa tunneissa tai päivissä. Tässä kohdin järjellä ei ole enää tekemistä, vaan mennään tunteen mukana. Jos tunne ei ohjaisi, hypeä tuskin tulisi. Ihminen on laumaeläin, se kulkee mielellään toisten perässä. Lauma tuo suojaa ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Havaintoja ja pohdintoja
Ompelu on hyvin marginaalinen ala, jossa samankaltaisuus valitettavasti toistuu aina tavalla tai toisella. Kaikki on tavallaan jo keksitty ja pyörää on vaikeaa keksiä uudelleen. Tätä samaa palettia pyörittää niin isot kuin pienetkin toimijat. Kaupassa katsoessa, kurkkaa takkien, housujen, huppareiden ja paitojen malleja, muistuttavat toinen toisiaan. Muoti on hyvä esimerkki siitä, miten tietyt jutut palaavat takaisin 10, 20 tai 30 vuoden välein.
Marginaalisen alan yksi kompastuskivi onkin se, kun asiakkailla olevat mielikuvat, että joku kaavan tai malli yksityiskohta, kuosin toteutus, tyyli tai nimi on jonkun, koska se on jo tullut tunnetuksi. Kun mielikuva mallista, nimestä, kuviosta tai kankaan kuosista yhdistetään jo johonkin yritykseen, se mielletään kyseisen yrityksen omaksi. Toinen yritys tekee samankaltaisen tuotteen, paskamyrsky ja someraivo valmis. Toinen ei yhdistä eikä näe ollenkaan samankaltaisuutta ja toinen näkee aivan yksi yhteen toteutetun tuotteen. Jonkun mielipide ei ole totuus, vaan nimenomaan mielipide.
Samankaltaisia ja samankaltaisuutta on ja tulee aina olemaan. Mielleyhtymiltä ei voi välttyä koskaan kokonaan. Pienillä vivahteilla ja eroavaisuuksilla, saadaan ruokittua suurempaa massaa useamman tekijän voimin. Tiettyjä asioita ei kukaan voi omistaa, esimerkiksi leikkaussaumoja kuten prinsessasaumat, hihan erilaisia pituuksia, A-linjaista muotoa, kahdesta palasta tehtävää huppua tai tupla helmalla olevaa mekkoa. Se miten jalostaa näiden pohjalta ja lisää yksityiskohtia malliin, luo jo hieman toisenlaisen lopputuloksen.
Esimerkiksi erilaiset leikkaukset, taskut, röyhelöt, käytetty tyyli kankaan kuosissa tai joku kuvio, on jo keksitty. Se miten edellä mainittuja hyödyntää ja pyörittelee, saa aikaan uuden tyylisiä malleja, kuoseja ja tuotteita, olematta kuitenkaan täysin tietynlainen tai olemassa oleva malli.
Tiedämme oikeutemme sekä velvollisuutemme, tiedämme tekijänoikeuksista sekä mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä. Kukaan meistä ei halua raastupaan plagioinnista. Muista oikeudet, muista myös velvollisuudet. Oma kohtainen kokemus alalla työskentelystä on se, että parempi keskittyä omaan toimintaan ja tekemiseen. Jos liikaa seurailee, mitä muut tekee, se oma visio ja intohimo omaa työtä kohtaan hukkuu. Alkaa toistaa joko itseään tai muita kun silmien alla on vain samoja juttuja.
Kuten tekstin alussa kerroinkin, jos yrittää olla keksimättä pyörää uudelleen, päätyy siihen saman pyörän keksimiseen uudelleen ja uudelleen.
Tiivistelmä
- Se on mukavaa, rentouttavaa ja kantaa pitkälle, kun oma visio ja vahvuudet on selvillä.
- Asiakasryhmän kohdentaminen = kaikille ei voi myydä eikä kaikki voi olla sinun asiakkaita. Löydä se ”ihanne asiakas”.
- Ole selvillä lainsäädännöstä ja tekijänoikeuksista.
- Paskamyrskyjä tulee ja menee. Usein ne loppuvat yhtä nopeasti kuin alkavatkin.
- Pidä ja pysy omassa jutussa. Pelkkä toisten seuraaminen ja muiden kuuntelu ei kanna pitkälle.
- Kukaan ei tee hittejä kerta toisensa perään. Sosiaalinen media antaa välillä vääristyneen kuvan, että joku tekisi jatkuvasti hittiä toisensa perään. Todellisuus on kuitenkin toinen.
- Luova työ saattaa mennä sykleissä ja inspiraatio tulla silloin kun vähiten odotat.