Mittatilausompelijan ammattitutkinto on lopuillaan ja mun viimeinen näyttö on alkanut. Viimeiseen näyttöön kuuluu vuoritetun takin ompelu asiakkalle sekä päivittää blogia kolme kertaa. Tässä postauksessa kerron näyttösuunnitelmasta, minkälaista takkia ollaan tekemässä ja millaiselle tyypille.
Jotta näyttöä saa alkaa tekemään, tehdään ensin näyttösuunnitelma (se myös tarkistetaan!).
Suunnitelmaan on kirjattu tasokuva (tuo yllä oleva musta-valkoinen piirros), työjärjestys, mallianalyysi, poikkileikkauskohteet ja itse poikkileikkaukset. Lisäksi arvioidaan kankaan ja tarvikkeiden menekkiä ja käytettyä aikaa. Kun näyttö on tehty, kirjataan todellinen kankaan menekki ja käytetty aika. Alla on esimerkki takin mallianalyysista. Siihen kirjataan millainen malli on.
Kirjallisen työjärjestyksen lisäksi käytetään poikkileikkauksia (kuva poikkileikkauksista alempana). Tasokuvaan merkitään ommeltavat kohdat ja poikkileikkaukset kertoo, miten kappaleet on ommeltu, mihin saumanvarat kääntyy, millä tikillä, onko siellä vuori tai tukikangas. Täytyy sanoa, että näiden hahmottaminen on mulle vieläkin erittäin haastavaa…. Hahmotan helpommin kun käsissä on ne palat ja samalla tekee.
Mittatilausompelijan ammattitutkinto – villakangastakin poikkileikkauskohteet yllä ja alla on poikkileikkaukset.
Asiakkaan tarpeiden huomioiminen ja materiaalit
Mittatilausompelijan ammattitutkinto nimensä mukaisesti on sitä asiakkaan yksilöllisten tarpeiden huomioimista. Meillä on painotettu paljon kaavotukseen ja vartaloiden erilaisuuksiin. Tutkinto sisältää kolme näyttöä, joista kaksi tehdään asiakkaalle. Tämä on hyvä, koska pääsee harjoitteleen sitä toiselle tekemistä. Oman vartalon ja tarpeet tuntee ku omat taskunsa, mutta oppisko siinä jotain, jos aina tekis vaan itselleen. Koin todella hyödylliseksi tehdä jollekkin toiselle vaatteita.
Mun asiakkaaksi valikoitui miehen sisko. Hän asuu lähellä, joten välisovituksia pystytään järjestään tarvittaessa nopeastikin. Asiakas on 159 cm pitkä ja pelkistetty tyyli sopii hälle.
Päädyttiin reisipituiseen takkiin, jossa huppu. Tuommoinen reisipituus ei lyhennä asiakasta, jota taas pidempi takki voisi tehdä. Päällikankaaksi takkiin valikoitui ”pirtsakka” musta villakangas. Vuoriksi tulee sininen taffeta, kun sitä sattui löytymään kaapista.
Takkin tulee liivintaskut sekä kiinnitys kolmella napilla. Takin väljyys on sellainen, että sillä mahtuu liikkumaan ja alle saa puettua paksumpaa paitaa.
Suunnitelmasta toteutukseen
Tässä näytössä saa pohjaksi ottaa valmiin kaavan (ei tarvitse peruskaavaa piirtää asiakkaan mittojen mukaan) ja siitä tehdä asiakkaalle sopiva. Pohjaksi valitsin oman takkikaavan, jossa hiha- ja takin pituus on täydellinen hälle. Ympärysmittoihin tehdään muutoksia sekä hupullinen huivikaulus täytyy kaavoittaa. Täytyy rientää kaavojen kimppuun ja proton ompeluun.
Seuraavassa näyttöpostauksessa kerron miten sujui kaavan muokkaus, hupullisen huivikauluksen kaavan piirtäminen sekä miten käy proton sovituksessa (osuttiinko lähellekkään sopivaa)!